Hei pitkästä aikaa! Kiitos aivan mahtavista kommenteistanne postauksiini!

Käsityöt ovat nyt jääneet vähän taka-alalle muiden puuhien takia sekä myös pienen sairastelun vuoksi. Eilen illalla kaivoin pitkästä aikaa kutomukseni esille ja voih, kun oli taas niin mukavaa tehdä käsillään jotain tuon tyyppistä. Uusi inspis valtasi taas mielen.

Innostuin myös vielä iltayhdeksältä siistimään saniteettitiloja. No ensinhän se lähti siitä, että pesin pyykkikorini. Se on sellainen valkoinen Orthexin perusmalli, mutta kerää tietysti pohjalle hiekkaa ja ties mitä, joten putsaus oli kyllä tarpeeseen. Siitä se sitten lähti...ensin ajattelin, että pesenpä vielä tuon lavuaarinkin ja sitten ykskaks sitä huomasikin pesseensä koko tilan. Himo valtasi niin sanotusti.

Neitokaiseni kyllä huhuili omasta huoneestaan, että mitä sinä äiti oikein teet? Hänelle kun olin luvannut, että suihkuun menen ja sitten alkoikin tavarat jotenkin siirtymään suihkutilasta eteisen puolelle. Tämä on niin oiva esimerkki siitä, miten se pieni homma voikin yhtäkkiä ollakin vähän isompi homma.

Tosi tyytyväinen olin kyllä itseeni sen suihkun jälkeen. Olen minä niin aikaansaava ihan ykskaks, pimsalabom.

Korutkin tulivat taas käytyä läpi ja osa siirrettyä laatikoihin, mutta ne rakkaimmat jäivät esille, josta ne on aamulla sitten helppo nakata ranteeseen ja kaulaan. Kuten ehkä huomaatte, rakastan helyjä. Helmikorut kaikissa muodoissa ovat aivan ehdoton ykkönen. Korujen päälle pukeminen kera mekon kruunaa naiseuden.

Joulukuun on sitä antamisen ja saamisen juhlakuukautta. Lahjaideat ovat melkein hallinassa tuolla pääkopassa, vielä kun saisi toimeksi ne kaikki toteuttaa ja hankkia. Montaa lahjaa ei kyllä tarvitse hankkiakaan, joten enköhän selviä ilman mitään paniikkia niistä.

Mukavaa joulukuuta!